Löydettyämme oikean reitin ulos kaupungista Strasbourgin vilske vaihtuu pian maaseudun rauhaan. Seuraamme Bruchen kanavaa kohti Molsheimia, joka on Alsacen kuuluisaa viinireittiä pohjoisesta lähestyttäessä luonteva aloituskohde. Jo 1950-luvulla viralliseksi nähtävyydeksi luokiteltu viinireitti mutkittelee pohjoisesta etelään kukkuloiden ja pikkukylien halki, noin 170 kilometrin pituisena Vogeesien vuorijonon itärinteiden juurella. Reitti sopii mainiosti myös pyöräillen tutkittavaksi. Selkeästi merkityt ja usein viinitarhojen läpi kulkevat pyörätiet pysyttelevät suurimman osan aikaa pois autoteiltä. Maisemat hivelevät silmää ja majoitusta sekä ruokaa on löydettävissä charmanteista pikkukylistä sopivin väliajoin.

Bruchen kanava ja reitti kohti Molsheimia.

Edullisimmin alueelle pääse lentämällä Frankfurttiin, josta paikallista Onnibussia (Flixbus) käyttämällä pääsee n. 3,5 tunnissa edelleen Strasbourgiin. Strasbourgin kaupungin ylläpitämä Velhop pyöräliikeverkko vuokraa pyöriä hyvin edulllisesti, peruspyörä 18 euroa viikko, sähköavusteinen pyörä 42 euroa viikko. Kolmivaihteiset pyörät ovat tukevan ja luotettavan oloisia, mutta raskaita. Vuoripolkujen valloittamisesta haaveilevan kannattaa vuokrata parempi pyörä yksityisestä liikkeestä, suurimmat kukkulat kiertävän viinireitin tutkimiseen Velhopin pyörät kuitenkin käyvät hyvin.

Alsacen maakunta rajoittuu idässä Saksan ja Ranskan rajan muodostavaan Rein jokeen ja lännessä Vogeesien vuorijonoon. Juuri tämän vuorijonon ansiosta etelään ja itään loivasti viettävillä 200-400 metrin korkeudessa olevilla ylängöillä on otollinen mikroilmasto viininviljelyyn. Alueella on Ranskan pienimpiin kuuluva sademäärä ja sopivan kuuma ja kuiva ilmasto. Geologiselta historialtaan turbulentti maaperä on hyvin vaihtelevaa, graniittia, kalkkikiveä, savea, hiekka- ja liuskekiveä ja tarjoaa monipuolisuudellaan mahdollisuuden viljellä useita rypälelajikkeita. Lämpimien päivien ja suhteellisen viileiden öiden vuorottelu saa rypäleet kypsymään hitaasti, aikaansaaden viineihin ainutlaatuisen, elegantin, moniulotteisen aromin. Eniten alue tuottaa valkoviiniä; rypäleistä Riesling, Muscat, Pinot Blanc, Pinot Gris ja Sylvaner valmistetut viinit ovat useimmiten kuivia. Voimakkaasta, aromikkaasta Gewurstraminer rypäleestä valmistettu puolimakea viini on täydellinen pari voimakkaalle juustolle tai foie grassille. Pinot Noir on alueen ainoa punaviinirypäle, lämpimällä, kirsikkaisella aromilla. Alueen kouhuviinit tunnetaan nimellä Cremant D'Alsace.

Pyöräreitti halkoo usein viinitiloja, vuorijonon juurella ylivoimaisia nousuja ei tule eteen.

Viininviljely alueella juontaa juurensa aina Rooman vallan aikaan ja kehittyi merkittävään laajuuteen 1100-luvun lopulla, saavuttaen ensimmäisen kultakautensa 1500-luvulla. 30-vuotinen sota (1618-1648) ja samoihin aikoihin sijoittunut äkillinen ilmastonmuutos johtivat viljelyn romahdukseen, sen elpyen vasta Ranskan vallankumouksen aikoihin. Vuodesta 1919 alkaen alueen viinit luokiteltiin rypäleen ja alueen mukaan ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen myös viinien omaleimaisuus ja laatu alkoivat kehittyä. Alsacen parhaat alueet on vuodesta 1975 alkaen luokiteltu Crand Cru -nimikkeellä ja näiden viinien laatua ja tuotantoa valvotaan erittäin tarkasti. Alsacen viinireitin varrella on 15 600 hehtaaria viiniviljelmiä, 4 200 viljelijää, joista 890 myy viiniään suoraan kuluttajille tai ravintoloihin.

Pääsiäisen aikaan kevät on jo pitkällä, saavumme vihreiden ruohoniittyjen ja omenapuiden reunustamaa pyörätietä pitkin Molsheimiin. Pieni, kapeita kujia ja hurmaavia keskiaikaisia rakennuksia tarjoava kylä on nopeasti tutkittu, hotelli löytyy läheltä keskusaukeaa ja illallispaikkakin aukean laidalta. Hiljainen pyhäpäivä ja aukean keskellä oleva antiikkinen karuselli saavat kylän tuntumaan elokuvalavasteelta. Alueen historia ja saksalais-ranskalainen synteesi näkyy ja tuntuu arkkitehtuurissa, ruokakulttuurissa ja kielessä. Rakennukset on maalattu kirkkain pastellisävyin ja sisältävät runsaasti yksityiskohtia, puisia runkopalkkeja, ikkunaluukkuja, kaiverruksia ja rautakoristeita.

Molsheimista etelään vastaan tulevat Rosheim sekä Obernai, jonka vilkkaalta pääkadulta löytyy ravintoloita ja kahviloita moneen makuun. Parin pienemmän kylän läpi suuntamme Barriin, joka on alueen viinipääkaupunki. Mukulakivikatuineen tämä historiallinen kylä huokuu charmia, ruoka- ja majapaikkoja on löydettävissä runsaasti. Kukkaköynnökset ja kukkivat puut koristavat kylän reunamien jylhien huviloiden portteja ja pihoja. Yläpuolella oleville viiniviljelmille ja kukkuloille johtaa useita maalauksellisia polkuja. Kahden tunnnin kävelyn päässä 760 m korkeudessa vuoren huipulla sijaitsee Mont Sainte Odilen luostari, jossa 2000-2002 tapahtui erikoinen varkaus. Kahden vuoden aikana luostarin kirjastosta hävisi mystisesti vailla murtojälkiä yli 1 000 historiallista kirjaa. Strasbourgilainen kirjakeräilijä Stanislas Gosse oli löytänyt julkisista arkistoista unohdetun kartan, joka paljasti salaisen käytävän ja piilotetun pääsyn kaapiston takaa luostarin kirjastoon. Pääsy ullakolta alkavaan käytävään vaati uhkarohkeaa kiipeilyä pitkin ulkoseiniä, mikä ei estänyt intohimoista keräilijää. Poliisi pääsi varkaan ja mysteerin jäljille vasta asennettuaan kätketyn kameran kirjastoon ja Gosse jäi kiinni verekseltään.

Barr. Alsacen alueen viinipääkaupunkiin lähikylien suurissa puisissa viiniprässeissä puristetut rypälemehut kuljetettiin jatkokäsittelyä ja varastointia varten.

Nousu Barrista edelleen etelään puuduttaa jalat, mutta vastavuoroisesti luvassa on alamäkeä halki viivasuorien viiniköynnösrivien Itterswillerin kylään. Kylä muodostuu rinteen viljelmät halkaisevan pääkadun molemmin puolin. Värikkäiden tajojen sisäpihoilla ja kellareissa viljelijät tarjoavat suoramyyntiä ja maistiaisia. Kuivat valkoviinit, rypäleinään Riesling, Muscat ja Pinot Gris herättelevät makuaistit ja ruokahalun. Alsacen ruuat ovat usein lihaisia ja raskaita, niitä voi keventää erinomaisilla salaateilla. Pyöräilyn päälle paikallinen pitsa, rapean ohut, ranskankermaa sisältävä Tarte Flambee, maistuu myös oluen seurana mainiosti.

Itterswillerin pääkadun varrella on lukuisia sisäpiha- ja kellaritiloja, joissa viljelijöillä on suoramyyntiä sekä maistiaisia pitkin päivää ja iltaisin. Fallerin suvulla on kylässä useita tiloja.

Loppuviikkoa kohti sää kylmenee ja muuttuu epävakaiseksi. Käännymme takaisin pohjoiseen ja Strasbourgiin. Kaupungille kannattaakin uhrata päivä tai kaksi. Germaanisen ja romaanisten kulttuurien risteyskohta, Reinin varrella sijaitseva euroopan metropoli on kautta historian houkutellut paikalle kauppiaita, käsityöläisiä, taiteilijoita, rakennusmestareita, arkkitehteja ja taitavia kivenhakkaajia. Tämän kokee konkreettisesti seisoessaan Strasbourgin katedraalin, Notre Dame de Strasbourg, juurella. Taivaisiin kurkottava, ornamenteilla, raamatullisilla sekä hallitsijoiden hahmoilla vuorattu rakennus salpaa hengen. 142 metrin korkeudellaan katedraali oli maailman korkein rakennus vuosina 1647-1874. Rakentaminen aloitettiin jo 1100-luvulla, romaaninen tyyli vaihtui goottilaiseen 1200-luvulla ja katedraali valmistui vuosisatoja myöhemmin vasta 1439. Vieressä oleva Musée de l'Œuvre Notre-Dame on myös käynnin arvoinen, sisältäen keskiaikaista ja renesanssiajan taidetta 6 vuosisadan ajalta sekä lukuisia alkuperäisiä, saasteilta ja sateilta suojaan siirrettyjä kivipatsaita ja rakenteita, jotka itse katedraaliin on korvattu hiekkakivestä tehdyillä kopioilla. Museon ylimmässä kerroksessa on näyttely katedraalin rakennepiirroksista 1200-luvulta. Alkuperäiset luonnokset ovat maailman vanhimpia säilyneitä arkkitehtonisia piirroksia.

Mykistävä Notre Dame de Strasbourg -katedraali tarjoaa maamerkin, jonka avulla kaupungissa on helppo suunnistaa.

Reinin sivuhaarat ympäröivät ja reunustavat Strasbourgin viehättävää vanhaa keskustaa ja tekevät siitä idyllisen kauniin ja helpon hahmottaa. Historialllisen kaupungin lukuisista ravintoloista, kahviloista ja puodeista löytyy hengähdyspisteitä jalkansa väsyttäneelle pyöräilijälle.